Kiropraktinen hoito on tärkeä osa huippu-urheilijan suorituskyvyn maksimoinnissa. Huippu-urheilussa, missä marginaalit ovat pieniä, on kehon kaikkien osa-alueiden oltava kunnossa. Mikäli parhaasta mahdollisesta suorituskyvystä saadaan käyttöön ainoastaan 80%, on lahjakkaimmallekin urheilijalle lähes mahdotonta pysyä terävimmässä kärjessä ja houkutus kiellettyjen lääkeaineiden käyttöön kasvaa. Jotta 100% suorituskyvyn saavuttaminen on urheilijalle mahdollista, on neljän perusasian oltava kunnossa: oikeanlainen harjoittelu, riittävä lepo, oikeanlainen ravinto sekä hermosto-, tuki- ja liikuntaelimistön eheys. Mikäli jokin yllämainituista ei ole kunnossa, ei maksimaalinen suoritus ole mahdollista. Kiropraktinen hoito pyrkii nimenomaan poistamaan hermosto-, tuki- ja liikuntaelimistön häiriötiloja, ei siis ainoastaan niistä aiheutuvia kiputiloja. Hermosto-, tuki- ja liikuntaelimistön häiriötilat heikentävät lihasten voimantuottoa, reagointikykyä sekä elastisuutta, altistaen kehon näin vammautumiselle sekä madaltaen maksimaalista suorituskykyä.

Erilaiset urheiluvammat ovat ammattilaisjääkiekkoilijan arkipäivää, mutta pahimmassa tapauksessa ne voivat vaarantaa jopa uraa...  [lue lisää]

Yleisurheilussa on koko kehon toimittava täysin optimaalisella tavalla, muutoin menstyminen kansainvälisesti on mahdotonta...  [lue lisää]

Ei ole sattumaa, että osaa urheilijoista tuntuu ”vainoavan” vammat. Kun jokin nivel, esim. polvinivel, on vääntymässä pahaan asentoon kesken urheilusuorituksen, tulisi polven lihaksiston reagoida välittömästi ja estää vamman syntyminen. Tämä tapahtuu reflexin kautta, jossa ensin ”vääntymisuhasta” kertova hermosignaali kulkeutuu ylöspäin selkäytimeen ja sieltä lihaksia jännittämään käskevä hermoimpulssi kulkeutuu välittömästi takaisin polven seudun lihaksistoon. Tämä kaikki tapahtuu muutamassa sekunnin sadasosassa. Mikäli tämä tapahtumaketju on häiriintynyt esim. selkänikaman toimintahäiriön eli subluksaation seurauksena, eivät lihakset jännity riittävän nopeasti/voimakkaasti ja vamma pääsee syntymään. Hyvänä esimerkkinä toimii Englannin maajoukkuefutari Michael Owenin loukkaantuminen vuoden 2006 jalkapallon MM-kisoissa (katso linkki).

Huippu-urheilussa kehoon kohdistuu usein voimia ja rasituksia, jotka ovat moninkertaisia tavalliseen ihmiseen verrattuna. Tästä syystä huippu-urheilijan keho pitäisi tarkistuttaa säännöllisin väliajoin, jotta maksimaalinen suorituskyky säilyy ja loukkaantumisilta vältytään. Ei liene sattumaa, että sen jälkeen kun kiropraktikko Dr J. P. Meersseman aloitti A.C. Milanin vastaavana ”lääkärinä” ja istutti kiropraktisen ajattelutavan koko terveydenhuoltotiimin toimintatapaan, on joukkueen loukkaantumisprosentti tippunut yli 90%, lääkeaineiden käyttö yli 94% ja joukkueen miehistövahvuus tippunut 35:stä 23:een. Nykyisin A.C. Milanin joukkueen keski-ikä lähentelee 30 vuotta, mikä on koko liigan ylivoimaisesti vanhin. Vuonna 2002 Dr Meersseman halusi viedä joukkueen terveydenhuoltoa vieläkin pidemmälle ja perusti Milan Labin, urheilulaboratorion, johon kuuluu kiropraktikoiden lisäksi myös mm. lääkäreitä, psykologeja ja ravintotieteilijöitä, mutta jonka toimintamalli perustuu kiropraktiseen ajattelutapaan. Myös Dr Meersseman käyttää gonstead-tekniikkaa adjustoinneissaan.